Rikastuta Elämääsi

Useita vuosia sitten eräs isoäiti, jonka tunsin, myi vanhan sukutilan, kiskoi juurensa paikoiltaan, jätti useimmat ystävänsä ja harrastuksensa taakseen, ja muutti eläkeläisten kylään, toiseen kaupunkiin. Hän oli terve ja energinen koko elämänsä, mutta muuton jälkeen hän vanheni huomattavasti ja sai kuolettavan sairauden.

65-vuotiaana eräs toinen ystäväni jäi eläkkeelle kokoaikaisesta palvelutehtävästä suuressa kirkossa, perustaakseen kokoaikaisen sielunhoitokeskuksen ja kirjoittaakseen ensimmäisen kirjansa. Hänen kirjastaan tuli myyntimenestys ja sen jälkeen hän on kirjoittanut kymmenen kirjaa lisää. Nykyään, ollessaan 80-vuotias, hän on hidastanut vauhtia, mutta toimii edelleen sielunhoitajana ja jatkaa kirjoittamista.

Mikä on ero näiden kahden ihmisen välillä? Kuten moni vanhempi ihminen, joka jää eläkkeelle tai muuttaa toiselle paikkakunnalle, ensimmäisen tarinan ihminen kärsi syvästi ystäviensä, pitkäaikaisen kodin ja harrastuksien menetyksestä. Hänestä tuli yksinäinen, ja elämä näytti kadottavan merkityksensä. Hänellä ei ollut todellista tarkoitusta, joka olisi vienyt häntä eteenpäin suuren muutoksen ja uudelleen asettumisen aikana.

Toisella heistä kuitenkin oli jotain, jonka vuoksi elää, jo paljon ennen eläkeikää. Hän vain jatkoi sitä eläkkeelle jäätyään.

Yksinäisyys, tyhjyys ja tylsyys ovat todellinen osa modernin ihmisen ongelmaa. Ne osoittavat epäonnistumisemme etsiessämme tarkoitusta ja päämäärää elämällemme, ja sen vaikutukset on nähtävissä korkeissa avioerotilastoissa, hälyttävässä alkoholin ja muiden huumeiden kulutuksessa, sekä korkeissa itsemurha—ja masennustilastoissa.

Esimerkiksi Amerikassa, maailman vauraimmassa maassa, noin 40 000 ihmistä tekee itsemurhan joka vuosi, ja kymmenkertainen lukumäärä yrittää sitä. Tämä tarkoittaa, että yksi ihminen 6000:sta tekee itsemurhan joka vuosi. Lisäksi on luvuton määrä niitä, jotka kaiken yltäkylläisyyden keskellä elävät "hiljaisen masennuksen" valtaamina.

Elämän tragedia ei kuitenkaan ole kuolema, vaan ennemminkin, kuten Albert Schweitzer sanoi, "mikä kuolee ihmisen sisällä vielä hänen eläessään." Ihminen kuolee sisäisesti silloin, kun hänellä ei ole tärkeää tarkoitusta itsensä ulkopuolella, jonka vuoksi elää.

Elämän tarkoitus on immuniteetti
sairauksia vastaan.

Se on tarkoitus—ei vauraus tai menestys—joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Tarkoitus tekee jopa raadannan siedettäväksi ja antaa immuniteetin monia sairauksia vastaan. Kuinka me sitten voimme löytää enemmän tarkoitusta ja päämäärää elämäämme? Seuraavat ohjeet voivat auttaa:

Suuntaudu itsesi ulkopuolelle. Eräällä toisella isoäidillä, jonka tunnen, oli suuri perhe kasvatettavanaan, jäätyään leskeksi verrattaen nuorella iällä. Hänellä oli sydänsurunsa, mutta hän ei koskaan antanut niiden vetää häntä maahan. Hän eli täyttä, aktiivista elämää ja hänellä oli mahtava kyky ilahduttaa ihmisiä ympärillään. Mikä oli hänen salaisuutensa? Toisten ihmisten auttaminen. Hän oli aktiivinen jäsen kirkossa ja oli syvästi vakuuttunut, että yksi kirkon perustehtävistä on auttaa ihmisiä, jotka ovat vähemmän onnekkaita kuin hän.

Ei ole väliä, kuinka kiireisiä me olemme, tai kuinka monia eri ongelmia meillä on, voimme kaikki löytää pieniä tapoja ilahduttaa ihmisiä ympärillämme—kuten ruusun tuominen kotiin vaimollesi, lasten erityinen huomioonottaminen, naapurin auttaminen. Voimme vierailla jonkun eristäytyneenä eläjän luona. Kirjoita viesti tai käytä puhelinta kertoaksesi ystävällesi, että arvostat häntä. Rohkaisun sanat ja ystävälliset eleet tekevät ihmeitä sekä antajalle että vastaanottajalle.

Onnellisuus salaisuudet ovat, että löydät jotain tärkeämpää kuin itsesi, johon voit uskoa, muiden auttaminen ja ajatustesi suuntaaminen niitä kohti. Itsekkäät ovat harvoin onnellisia.

Sivu kaksi