Rakkauden Ihmeellisin Tarina

Karl Barth kuuluisa, vaikkakin kiistelty, teologi Sveitsistä oli suuri ajattelija, vaikuttava kirjailija sekä professori useissa Euroopan yliopistoissa.

Eräs toimittaja pyysi häntä tiivistämään muutamaan sanaan kaksitoista laajaa, kirkon dogmatiikkaa käsittelevää teostaan. Barth olisi voinut antaa vaikuttavan, nerokkaan vastauksen. Kuitenkin hän sanoi ainoastaan, "Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa" —lainaten erästä lasten virttä.

Eikä tästä rakkaudesta ole suurempaa todistetta kuin se, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika kuoli meidän puolestamme.

Se oli Jeesus, joka sanoi, "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." (Joh. 15:13) Hänen rakkautensa kuitenkin meni vielä paljon pidemmälle. Hän antoi henkensä yhtä lailla vihollistensa kuin ystäviensä edestä.

Ajattele kiduttavaa tuskaa, jota Kristuksen on täytynyt tuntea ristille naulittuna. Tämän hinnan hän maksoi kuollessaan syntiemme tähden. Fyysisen kärsimyksen lisäksi hän koki täydellisen torjunnan tuntiessaan tulleensa ei ainoastaan muutaman jäljellä olleen ystävän unohtamaksi, vaan myöskin Jumalan unohtamaksi. "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" (Mark. 15:34) Jeesus itki epätoivoisena ristillä.

Jumalan rakkaus ei koskaan perustu
siihen mitä teemme— hyvää tai pahaa.

Mutta niin suuri oli hänen rakkautensa jopa niitä kohtaan, jotka aiheuttivat hänen hirvittävän kärsimyksensä—niitä kohtaan, jotka naulasivat hänet ristiin, lävistivät hänet miekalla, pilkkasivat häntä, sylkivät hänen kasvoilleen—että kaiken epäinhimillisen kidutuksenkin keskellä hän rukoili, "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät." (Luuk. 23:34)

Tätä rukousta Thomas Carlyle tarkoitti sanoessaan: "Ylhäisimmät sanat, jotka koskaan on tullut ihmisen huulilta."

Ihmisen rakkaus on usein ehdollista. Jos olemme sitä, mitä muut haluavat meidän olevan ja jos teemme, mitä he haluavat meidän tekevän, meitä rakastetaan. Jos emme, meidät todennäköisesti torjutaan. Onneksi Jumalan rakkaus ei ole ehdollista. Se ei perustu sille, keitä me olemme tai mitä me teemme—hyvää tai pahaa. Hän rakastaa meitä siitä yksinkertaisesta syystä, että hän on luonut meidät.

Jos Jumala rakastaa meitä ilman ehtoja, miksi hän on niin ankara syntejämme kohtaan? Siksi, että synti on kokonaisvaltaisesti tuhoisaa ihmiselle. Se tuhoaa täydellisesti sen, mitä Jumala rakastaa; meidät. Kuitenkin Jumala rakastaa syntistä. Siksi hän antoi Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan puolestamme. Ja nyt Kristuksen kuoleman kautta Jumala voi pelastaa meidät tuhoistasta synnistämme.

Joskus me näemme Jumalan ankarana orjapiiskurina, joka juoksee ympäriinsä iso keppi kädessä odottaen tilaisuutta lyödäkseen meitä rystysille, jos emme tottele. Eräs ihminen, jonka tunsin, koki, että Jumala kirjaimellisesti tappaa hänet, jos hän tekee jonkin tietyn synnin.

Tämä väärä kuva Jumalasta muodostuu yleensä lapsuudessa. Jos meillä on ollut esimerkiksi rankaiseva maallinen isä tai äiti, me helposti tunnemme, että Jumala, Taivaallinen Isä, on täsmälleen samanlainen. Mutta Jumala ei ole ollenkaan sellainen. Me voimme jopa täydellisesti sivuuttaa tai torjua hänet ja silti hän edelleen rakastaa meitä.

Suvi kaksi