Jos Taivas Onkin Olemassa?

Sydänkirurgi ja lääketieteen professori Tennesseen yliopistosta tr. Maurice Rawlings kolleegoineen hoitaa jatkuvasti hätätilapotilaita, joista monet käyvät kuoleman rajalla. Tr. Rawlings kertoo näistä tapauksista Omni-lehden artikkelissa.

Enää ei ole epätavallista kuulla kuoleman rajalla käyneiden kokemuksia; siitä kuinka he ovat nähneet kirkasta valoa, vihreitä niittyjä, hymyileviä sukulaisia sekä syvästä rauhasta, joka tapahtumaan liittyy. Kuitenkin tr. Rawlings saa tarkempaa tietoa potilailtaan haastattelemalla heitä heti henkiinpalaamisen jälkeen, silloin kun heillä on vielä tuore kosketus tapahtuneeseen.

Tr. Rawlings kertoo, että melkein viisikymmentä prosenttia 300 ihmisestä, joita hän on haastatellut, ovat kertoneet tulisista järvistä, saatanan näköisistä hahmoista ja muista näkymistä, jotka kuvaavat helvetin pimeyttä. Rawlings sanoo, että nämä ihmiset muuttavat myöhemmin kertomustaan, koska he eivät halua myöntää itselleen tai läheisilleen, missä ovat olleet.

"Näiden potilaiden kuunteleminen on muuttanut elämäni," väittää tr. Rawlings. "Kuoleman jälkeen on elämää ja jos en tiedä mihin olen kuolemani jälkeen menossa, ei ole turvallista kuolla."

Mutta todistavatko nämä kokemukset, että taivas ja helvetti ovat olemassa?

Me emme voi olla varmoja, koska nämä ihmiset eivät lopulta todella kuolleet. Ja vaikka he kuolivatkin ja tulivat takaisin, me emme todennäköisesti usko, koska useimmat meistä ovat taipuvaisia uskomaan vain sen, minkä itse on nähnyt tai kokenut. Sen lisäksi näemme ja uskomme ainoastaan sen, mitä haluamme nähdä ja uskoa—usein todisteista huolimatta.

Todisteen esittämisen jälkeen riippuu jokaisesta yksilöstä erikseen, hyväksyykö vai torjuuko hän kyseisen todisteen.

Mitä todisteita meillä sitten on taivaasta ja helvetistä tai kuoleman jälkeisestä elämästä?

Ensiksi meillä on todisteet tapauksista, joita Tr. Rawlings ja muut ovat tallentaneet kuoleman rajalla käyneiden kokemuksista.

Näiden potilaiden kuunteleminen
on muuttanut elämäni.

Toiseksi meillä on todisteena tunnettujen ihmisten viimeisiä sanoja.

On tallennettu mm. professori J.H. Huxleyn, tunnetun agnostikon viimeiset sanat, kun hän maatessaan kohtasi äkillisesti kuolemansa. Yhtäkkiä hän katsoi jotakin, mikä oli mahdotonta nähdä ruumiillisilla silmillä ja hetken tuijotettuaan hän kuiskasi "se on siis totta."

Sir Francis Newport, englantilaisen skeptikkojen yhdistyksen johtaja sanoi heille, jotka olivat kokoontuneet hänen kuolinvuoteen ympärille, "Älkää sanoko minulle, ettei Jumalaa ole olemassa, sillä tiedän että on. Olen tällähetkellä hänen vihaisessa läsnäolossaan! Teidän ei tarvitse sanoa minulle, ettei helvettiä ole, sillä tunnen jo sieluni lipuvan kohti sen tulta! Pelkurit, lopettakaa joutava puheenne, että minulla olisi vielä toivoa! Tiedän olevani hukkunut iankaikkisesti."

Kuuluisa kristitty saarnamies Dwight L. Moody sanoi heräten juuri hetki ennen kuolemaansa jotakin aivan päinvastaista: "Maa etääntyy. Taivas avautuu edessäni. Jos tämä on kuolema, niin se on ihanaa! Täällä ei ole laaksoa. Jumala kutsuu minua ja minun täytyy mennä."

"Ei isä, ei," sanoi Moodyn poika, "näet unta." "En näe unta," Moody vastasi. "Olen porttien sisäpuolella. Olen nähnyt lasten kasvot." Hänen viimeiset sanansa olivat, "Tämä on minun voittokulkueeni; tämä on kruunajaispäiväni! Tämä on valtavaa!"

Tieteellinen nero Thomas Edison ei puhunut yimääräisiä, mutta kuoleman hetkellään hän sanoi vaimolleen ja lääkärilleen "Siellä on kaunista." 

Page Kaksi