Toivo - Jaksamisen Voimavara
Sivu kaksi

Toivo ei löydy myöskään siitä, mitä usein kutsutaan "menestykseksi." Ollessaan 33 vuoden ikäinen Bill O´Donnell tepasteli sillä huipulla, jota kulttuurissamme kutsutaan "menestykseksi." Hän oli apulaisjohtajana suuressa yrityksessä ja hänen vuositulonsa olivat 150 000 dollaria. Hän omisti kaksi Mercedes Benz—autoa ja erittäin kalliin talon.

Hän myös petti vaimoaan, unohti koolle kutsumiaan kokouksia ja käytti neljä grammaa kokaiinia päivässä.

"Ajoin takaa Amerikkalaista Unelmaa ja ajattelin kokaiinin auttavan minua saavuttamaan päämääräni nopeammin," hän sanoi. "Juoksin elämässäni sellaisella vauhdilla, etten kerennyt huomaamaan, että roolini aviomiehenä ja isänä oli murenemassa enkä sitäkään, että business-taitoni olivat katoamassa."

Artikkelissaan The New York Times kirjoitti, että "huumeiden käyttö on vain yksi oire lisääntyvästä pahoinvoinnista. Ei ainoastaan Mr. O´Donnell, vaan kymmenet tuhannet nuoret ovat sitä mieltä, että tavoitellessaan menestystä liike-elämässä tässä päivässä he ovat vääristäneet elämänsä ja pudonneet emotionaaliseen sekasortoon." (The New York Times, August 24)

Tämä pahoinvointi ei todellakaan ole ominaista yksistään Pohjois-Amerikalle. Koko läntinen maailmamme on sen valtaama. Samalla kun olemme erityisen kiitollisia monille saavutuksillemme, jotka ovat vähentäneet fyysistä kärsimystä, olemme valitettavasti hylänneet joitakin yhtä tärkeitä tai vielä tärkeämpiä osa-alueita elämästä. Olemme esimerkiksi nälkiinnyttäneet henkemme saattaen yhteiskuntamme hengellisen konkurssin partaalle.

Olemme kansakuntana unohtaneet Jumalan. On mahdollista, että palvelemme häntä huulillamme ja monet meistä sanovatkin uskovansa häneen, mutta elämäntavallamme jätämme hänet kokonaan huomioimatta.

Toivo on iankaikkinen.

Epätoivo, huumeet, sairaus, masennus, rikos, murha, yksinäisyys, sodat, terrorismi, ahneus, toivon menettäminen ovat kaikki synnistä sairaan yhteiskunnan oireita. Me kaunistelemme syntiä ja kutsumme sitä miksi tahansa, paitsi siksi mitä se on. Huolimatta siitä, miten sitä nimitämme, kaikki mikä ei tavoita sitä täydellisyyttä ja kokonaisuutta, johon Jumala meidät kutsui, on syntiä. Ja kaikki synti on äärimmäisen itsetuhoista. Juuri siksi Jumala on niin voimakkaasti sitä vastaan. Se tuhoaa sen, mitä hän rakastaa - meidät. Se on tappavin sairaus, mitä on olemassa. Sen lopullinen seuraus on fyysinen, hengellinen ja iankaikkinen kuolema. Tämä koskettaa meitä kaikkia, sillä me kaikki olemme tehneet syntiä. Siihen saakka, kun emme kutsu syntiä sen oikealla nimellä ja kohtele sitä asianmukaisesti, toivoa ei ole.

Kun tunnustamme syntisyytemme, Jumala itse avaa Taivaan tullakseen pelastamaan meidät. Kaksi tuhatta vuotta sitten hän teki juuri niin. Jeesus Kristus, Jumalan Poika tuli ihmisenä maailmaan kuollakseen puolestamme, kärsiäkseen syntiemme palkan, kuoleman, voidakseen antaa meille anteeksi ja antaakseen meille toivon.

Kun vastaanotamme Jumalan anteeksiantamuksen tunnustamalla syntisyytemme ja vastaamalla hänen kutsuunsa kutsua Jeesus Kristus sydämeemme ja elämäämme Herrana ja Vapahtajana, Jumala antaa meille uuden hengellisen elämän, sekä ikuisen elämän lahjan - ja toivon! Hän antaa meille myös toivon tähän elämään. Hän ei lupaa meille ruusuilla tanssimista. Mutta mitä tahansa meille tapahtuukin, kun aidosti annamme itsemme Jeesukselle Kristukselle, tiedämme, että Jumala käyttää kaikkea mitä meille tapahtuu meidän omaksi parhaaksemme, auttaakseen meitä kasvamaan ja vahvistumaan persoonina, sekä olemaan valmiit mihin tahansa. Tämä on Jumalan lupaus. (Jaak. 1:2-4) Se on maailman suurin toivo. Oletko sinä tehnyt Jeesuksesta Kristuksesta toivosi? Tämän tekemiseksi saat apua klikkaamalla sivun alalaidasta.

Tehdessämme näin, toivomme on iankaikkinen!

Takaisin Sivulle Yksi

Löydä   Jumala