Tommy
Sivu kaksi

Ajattelin sinua ja luokkaasi ja muistin jotain muuta, mitä sanoit: "On äärettömän surullista kulkea elämän läpi, ilman että rakastaa. Ja melkein yhtä surullista on mennä elämän läpi ja jättää tämä maailma kertomatta koskaan rakkaimmille ihmisille, että rakastaa heitä." Niin sitten aloitin vaikeimmasta tapauksesta, isästäni.

Hän oli lukemassa sanomalehteä, kun lähestyin häntä. "Iskä ...."

"Niin, mitä?" hän kysyi laskematta sanomalehteä.

"Iskä, haluaisin jutella sun kanssa."

"No juttele."

"Mä tarkoitan ... jotain todella tärkeää."

Sanomalehti tuli hitaasti kolme tuumaa alaspäin. "No mitä?"

"Iskä, rakastan sua. Halusin sun tietävän sen."

Tom hymyili minulle ja sanoi ilmeisen tyytyväisenä tunteneensa kuin jokin lämmin ja salainen ilo olisi alkanut virrata hänen sisällään.

"Sanomalehti räpsähti lattialle. Silloin isäni teki kaksi asiaa, joita en muista hänen tehneen koskaan aikaisemmin. Hän itki ja halasi minua. Ja me juttelimme koko yön, vaikka hänen täytyi mennä töihin seuraavana päivänä. Tuntui niin hyvältä olla lähellä isääni, nähdä hänen kyyneleensä, tuntea hänen halauksensa, kuulla hänen sanovan, että hän rakastaa minua."

Se oli helpompaa äitini ja pikkuveljeni kanssa. Hekin itkivät kanssani ja me halasimme toisiamme, ja aloimme sanoa todella kauniita asioita toisillemme. Kerroimme toisillemme asioita, joita olimme pitäneet vuosia salaisuuksina. Olin surullinen ainoastaan yhdestä asiasta: että odotin niin kauan.

Siinä sitten olin, avaamassa itseäni ihmisille, joita lähellä olen ollut.

Sitten, eräänä päivänä käännyin ja Jumala oli siinä. Hän ei tullut silloin kun vaadin häntä tulemaan. Luullakseni olin ollut kuin eläinten kesyttäjä, pidellen rengasta, "Tule, tule, hyppää läpi." "Hei, saat aikaa kolme päivää ... kolme viikkoa." Ilmeisesti Jumala tekee asiansa hänen omalla tavallaan, omalla aikataulullaan. Tärkeää kuitenkin oli se, että hän oli siinä. Hän löysi minut. Olit oikeassa. Hän löysi minut, vaikka minä lopetin hänen etsimisensä."

"Tommy," sanoin melkein kuiskaten, "mielestäni sanot jotain hyvin tärkeää ja paljon universaalimpaa kuin ehkä käsität. Minulle ainakin sanot, että varmin tapa löytää Jumala on, ettei hänestä tee henkilökohtaista omaisuutta, ongelmien selvittäjää tai välitöntä lohduttajaa aikoina, jona häntä tarvitaan, vaan ennemminkin avautumalla rakastamaan. Tiedätkö, että apostoli Johannes sanoi sen. Hän sanoi: "Jumala on rakkaus, ..." 

Ja sinulle Tommy, jossain päivänpaisteisella,
viheriöivällä taivaan niityllä: "Kerroin heille,
Tommy ... niin hyvin kuin kykenin.

"Tom, voinko pyytää sinulta jotain? Tiedät, että kun olit luokallani, olit todella vaikea. Mutta, (sanoin nauraen) voit korvata minulle nyt kaiken. Voisitko tulla tämän hetken teologisen uskon kurssille ja kertoa heille juuri sen mitä kerroit minulle nyt? Jos minä kerron heille tarinasi, se ei ole puoletkaan yhtä vaikuttavaa, kuin jos sinä kerrot sen heille itse."

"Ooh... olin valmis tulemaan luoksesi, mutta en tiedä olenko valmis tulemaan puhumaan luokallesi."

"Harkitse sitä, Tom. Jos ja kun olet valmis, niin soita minulle."

Muutaman päivän kuluttua Tom soitti sanoen olevansa valmis luokan eteen ja että hän halusi tehdä sen Jumalalle ja minulle. Niin me sovimme päivän.

Hän ei kuitenkaan koskaan tehnyt sitä. Hänellä oli toinen tapaaminen, huomattavasti tärkeämpi kuin minun ja luokan kanssa. Tietenkään hänen elämänsä ei todella päättynyt, se vaan muuttui toisenlaiseksi. Hän astui suuren askeleen uskosta näkemiseen. Hän aloitti elämän, joka on paljon kauniimpi kuin ihmissilmä on koskaan kyennyt näkemään tai korva kuulemaan tai mielikuvitus kuvittelemaan.

Hiukan ennen hänen kuolemaansa me puhuimme viimeisen kerran. "En tule puhumaan luokallesi," hän sanoi.

"Tiedän, Tom."

"Kerrotko heille puolestani? Kerrotko ... koko maailmalle puolestani?"

"Minä teen sen, Tom. Kerron heille. Teen parhaani."

Niinpä kaikki te, jotka olette ystävällisesti lukeneet tämän pienen tositarinan rakkaudesta: kiitos että olette lukeneet. Ja sinulle Tommy, jossain päivänpaisteisella, viheriöivällä taivaan niityllä: "Kerroin heille, Tommy ... niin hyvin kuin kykenin." 

John Powell in kirjasta Unconditional Love © Copyright 1978, Argus Communications, Niles, Illinois. pp 110-108. Lupa uudelleen painamiseen on saatu.

Takaisin Sivulle Yksi

Löydä   Jumala