Tunteet ... Voiko Niihin Luottaa?
Sivu kaksi

Juuri näin tapahtui Janetille. Hän oli älykäs ja kävi koulunsa ilman ongelmia. Mutta sitten hän alkoi eristäytyä perheestään ja muista ihmisistä. Janet asui lähempänä kuin sadan kilometrin päässä vanhemmistaan, jotka rakastivat häntä ja välittivät hänestä. Mutta hän vältteli heitä kaikin keinoin. Hän hankki puhelimeensa vastaajan, niin että hän kykeni kuuntelemaan, mitä ihmiset puhuivat hänelle ilman että hänen itsensä täytyi puhua heille. Itse asiassa Janet eli piilottelevaa ja anonyymiä elämää. Hän kulutti vuosia elämästään mahdollisimman niukassa kontaktissa maailman kanssa. Jos Janet halusi tietää milloin hänen vanhempansa eivät olleet kotona, hän kyseli sitä läheiseltä tuttavalta. Saadakseen tietonsa hänen ei tarvinnut keskustella isän tai äidin kanssa. Valitettavasti tämän tyyppinen käyttäytyminen on tuttua monelle ihmiselle jokapäiväisessä elämässä.

Kun kiellämme ja hautaamme tunteemme, voimme sairastua fyysisesti. Joillekin miehille ensimmäinen oire haudatusta vihasta voi olla kuolema sydänkohtauksen muodossa. Jotkut saavat mahahaavan, syövän tai minkä tahansa muun seuraamus-sairauden, joka voi leikata vuosia ihmisen elämästä pois.

Opittuani jälleen itkemään paranin vakavasta heinäallergiasta, josta olin kärsinyt taukoamatta. Ja kun lopulta sain kosketuksen vihaani ja ilmaisin sitä terveillä tavoilla pahoin kipeytyneet olkapääni paranivat.

Ehkä juuri tämän kaltaisesta syystä Jaakob kirjoitti, "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras" (Jaak. 5:16).

Kysyt ehkä onko haudattu viha syntiä?

Jumalan Sana sanoo:
Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa" (Ef. 4:26-27).

Vihan tunne ei ole syntiä. Se mitä me teemme vihamme kanssa on joko oikein tai väärin, tervettä tai epätervettä, luovaa tai tuhoavaa. Haudattu viha voi muuttua kaunaksi, katkeruudeksi, vihamielisyydeksi tai raivoksi.

Tunnustamaton syyllisyys voi myös sairastuttaa tai masentaa meidät. Daavid kirjoitti,"Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niinkuin kesän helteessä. Sela. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni," ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani (Ps. 32:3-5).

Tunteiden tarkoitus
Tunteet ovat psyykemme ilmapuntari. Ne toimivat indikaattorin tavoin kertoen mitä sisimmässämme tai alitajunnassamme tapahtuu. Jos esimerkiksi minulta puuttuu rauhan tunne tai tunnen itseni syylliseksi tai hermostuneeksi, tunteeni kertovat minulle että kaikki ei ole kunnossa ja jotain täytyy selvittää.

Lisäksi lämpimät ja rakkaudelliset tunteet pitävät meidät läheisinä rakkaimmillemme ja antavat meille tunteen kuulumisesta. Samoin myös suhteessa Jumalaan. Tunteet tuovat myös kipinää elämään. Ihmiset, joiden tunteet ovat haudattu, eivät ole erityisen dynaamisia. 

Tunteetovat psyykemme ilmapuntari.
Ne toimivat indikaattorin tavoin
kertoen mitä sisimmässämme
tai alitajunnassamme tapahtuu.

Hallinta
Jos annamme tunteemme hallita meitä, niiden sokea seuraaminen voi olla hyvin epäkypsää ja lapsellista. Aikuisuus merkitsee tunteidemme tunnistamista ja niiden ilmaisua terveellä, asianmukaisella ja luovalla tavalla, ja sitä kautta hallita tunteitaan.

Jumalan Sana sanoo, "Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka" (Ps.51:6).

Mitä Jumala tässä sanoo? Uskon hänen sanovan, että meidän täytyy olla rehellisiä itsemme ja Jumalan kanssa, sekä tunteistamme että motiiveistamme. Ollessamme tätä olemme löytäneet avaimen lämpimän, rakastavan ja läheisen suhteen sekä rakkaimpiemme että Jumalan kanssa.

Rakkaudesta meidän täytyy ymmärtää että se on huomattavasti enemmän kuin pelkkä tunne. Se on myös yhden epätäydellisen ihmisen sitoutuminen toiseen epätäydelliseen ihmiseen, riippumatta tunteista. Meidän täytyy toimia johdonmukaisesti rakastavasti, vaikka emme aina tuntisikaan niin. Jos tunteemme ovat tavallisesti piilossa, voimme ehkä tarvita psykologista apua päästäksemme kosketuksiin tunteidemme kanssa ja vapauttaaksemme rakastavat tunteemme kasvuun.

Jos en ole yhteydessä tunteitteni kanssa, rakastava teko läheisilleni on hankkia apua, niin että voin oppia tuntemaan heidän rakkautensa ja että he voivat tuntea minun ja että voimme olla vuorovaikutuksessa todellisella, läheisellä, Kristuksen kaltaisella tasolla.

Kuitenkin saman aikaisesti meidän täytyy toimia rakastavasti, tuntuipa meistä siltä tai ei. Tämä on osa kristillistä rakkautta. Mutta oikeiden asioiden tekeminen ei vaan yksinkertaisesti riitä. On perustavaa, että kehitämme terveen tunne-elämän, niin että voimme sekä elää että tuntea tavalla jolla Jumala meidät alun perin tarkoitti.

Takaisin Sivulle Yksi

Löydä   Jumala