Muutama vuosi sitten vieraillessaan Yellowstone-puistossa, eräs kirjoittaja teki havainnon, että ainoa eläin, jonka kanssa harmaakarhu suostui jakamaan ruokansa, oli haisunäätä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että harmaakarhu halusi jakaa ruokaansa. Yhdellä voimakkaalla tassun huitaisulla se olisi voinut rusentaa haisunäädän. Miksi se siis antoi haisunäädän aterioida kanssaan?

Koska se tiesi samalla mitalla maksamisen suurista kustannuksista.

Nerokas karhu!

Epäilemättä se oli oppinut vaikeimman kautta. Outoa, että me ihmiset emme useinkaan ole yhtä viisaita. Joskus kannamme katkeruutta vuosia, usein painamalla aiheet pois muistista, ja vahingoitamme itseämme enemmän kuin niitä, joiden toivoimme saavan takaisin samalla mitalla. Me emme näe, kuinka vahingoittava anteeksiantamaton mieli on.

Lääkärit ja sielunhoitajat todistavat yhtä pitävästi vaurioista, joita anteeksiantamattomuus aiheuttaa. Eräät lääketieteen tohtorit ovat arvelleet, että suurin osa sairauksista on yhteydessä tunne-elämän ongelmiin, kuten kaunaisuuteen, joka tulee anteeksiantamattomuudesta. Sielunhoitajat näkevät katkeruuden juuret oireilemassa masennuksena, ahdistuksena, ja tuhoutuneina ihmissuhteina.

Luin erään hämmästyneen potilaan kertomuksen, kuinka hänen lääkärinsä sanoi hänelle: "Jos et leikkaa kaunaisuuttasi, minun ehkä täytyy leikata pala suolistostasi."

Onneksi mies noudatti lääkärin neuvoa. Hän oli vaalinut syvää katkeruutta aikaisempaa liikekumppaniaan kohtaan. Hän meni tapaamaan miestä, he sopivat erimielisyytensä ja antoi hänelle anteeksi. Jo seuraavalla kerralla lääkärissä todettiin, hänen fyysisen tilansa selvästi kohentuneen.

Anteeksiantamattomuus
on menneisyyden vankila.

Tuo neuvo ei tietenkään ollut uusi. Kaikkien aikojen suurin lääkäri, Jeesus Kristus, toi esille 2000 vuotta sitten anteeksiantamisen tärkeyden. Kun hän kehoitti meitä "antamaan anteeksi seitsemänkymmentäkertaaseitsemän kertaa", hän ajatteli tunne-elämämme ja fysiikkamme hyvää oloa, kuten hengellisyyttämmekin. Kirjassaan None of These Diseases Dr. S.I. McMillen kirjoitti että anteeksiantava mieli voi säästää meidät "märkivästä colitiksesta, myrkyllisestä struumasta, korkeasta verenpaineesta ja suuresta määrästä muita sairauksia" mukaanlukien märkivät haavat, astma, reumatismi, hermosairaudet, sydänsairaudet—kaikki mahdollisia kaunaisuuden seurauksia.

Jokin aika sitten Time-lehden artikkelissa (Time, Jan. 9, 1984), joka kertoi Paavi Johannes Paavalin anteeksiantamisesta hänen salamurhaansa yrittäneelle Mehmet Ali Agcalle, journalisti Lance Morrow kirjoitti, "anteeksiantamisen psyykkinen tapahtuma on äärimmäisen vakuuttava. Anteeksiantamattomuus on menneisyyden vankilassa olemista, jossa menneisyydessä kärsityt vääryydet eivät anna elämän jatkua uusia mahdollisuuksia kohti."

"Anteeksiantamattomuudessa ihminen antaa itsensä jonkun toisen kontrolloitavaksi. Jos ei anna anteeksi, on riippuvainen toisen aloitekyvystä ja lukittu toiminnan ja vastauksen, raivon ja koston, sekä samalla mitalla maksamisen rauhattomasti muuttuvaan kierteeseen, joka jatkuvasti syvenee. Nykyisyys on kokoajan menneisyyden hukuttama ja nielemä."

Mutta anteeksiantaminen on vapautta menneisyydestä.

Jeesus Kristus osoitti erään anteeksiantamiseen liittyvän, häiritsevän tosiseikan sanoessaan, "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne."¹

Uskon, että Kristus tarkoitti, että jos minussa on anteeksiantamattomuutta, on se selvä merkki, etten ole osoittanut oikeaa katumusta Jumalan edessä kaikista virheistäni, enkä niin ollen kokenut hänen täyttä anteeksiantamustaan.

1. Matthew 6:14-15.

Page Kaksi