Anteeksiantamus: Parantava Voima
Page Kaksi

Anteeksiantamaton asenne on erittäin tuhoisa henkilökohtaisille ihmissuhteille. On sanomattakin selvää, että moni läheinen ihmissuhde, erityisesti avioliitot, tuhoutuvat ei niinkään jonkin asian tekemisen johdosta, vaan sen takia mikä jätetään tekemättä—molemminpuolinen anteeksiantaminen.

Miten tahansa epäonnistunkin antamaan anteeksi toiselle, kaunaisuuden muuri rakentuu välillemme, lopulta erkaannuttaen meidät. Sen sijaan anteeksiannon jälkeen rakkauden tunteet on mahdollista korjata, jos se on tarkoituksenmukaista. Sanon "jos se on tarkoituksemukaista", koska on tapauksia, kuten hyväksikäyttö tai kunnioituksen puute, jolloin anteeksiantamuksen ei pitäisikään johtaa suhteen ennalleen palauttamiseen.

Kuitenkin anteeksiantamisen täytyy olla aito ja todellinen, ei pelkästään hengellinen tai tunteellinen teko, koska se on "oikea tapa toimia." Jos anteeksiantamuksemme ei ole aito, kaunaisuuden rumuus pompahtaa esille kaikkein vähiten odottamissamme tilanteissa—kuten pariskunnan riidellessä, kun he tuovat esille tilanteita menneisyydestä, joista edelleen tuntevat kaunaa toisilleen. Sellaiset asiat on selvästi edelleen anteeksiantamatta. Anteeksiantamus ei ehkä unohda menneisyyttä, mutta voi haudata sen.

Anteeksiantaminen voi olla todella vaikeaa silloin, kun meitä on syvästi loukattu, mutta kuinka me ikinä voimme antaa anteeksi ihmiselle, joka ei edes tajua loukanneensa meitä?

Kirjailija Susan Jacobyn mukaan me emme voikaan. Hänen mielestään "todellinen anteeksiantamus ei voi tapahtua ennenkuin meitä loukannut ihminen tiedostaa vääryytensä ja sitten tunnustaa vastuunsa tuskan aiheuttajana."²

Jos asianlaita on näin, joidenkin täytyy elää katkeruutensa kanssa pitkiä, pitkiä aikoja. On tietysti totta, että kun ihminen tiedostaa vääryytensä, on anteeksiantaminen huomattavasti helpompaa. Mutta silloin kun hän ei tiedosta, kuten asia useimmiten on, anteeksiantamisesta tulee vaihtoehto. Me voimme valita joko anteeksiantamisen tai anteeksiantamattomuuden.

Kuinka annamme anteeksi
henkilölle, joka ei edes tunne
tehneensä meille vääryyttä?

Meidän täytyy käsittää, että anteeksiantaminen on välttämätöntä ei niinkään suhteessa vääryyteen, joka meille on tehty, kuin suhteessa kaunaan, jota kannamme meitä vahingoittanutta kohtaan. Anteeksiantamattomuus juontaa juurensa tähän kaunaan, joka on sekoitus kipua ja suuttumusta. Voidaksemme todella antaa anteeksi, meidän täytyy ensin kohdata negatiiviset tunteemme.

Selvittääksemme tuskamme ja vihamme, meidän täytyy olla täysin rehellisiä ja myöntää todelliset tunteemme. Sen jälkeen meidän on päästävä eroon näistä tuntemuksista—ei hyökäten ja loukaten ihmisiä, vaan "että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,"³ tai kirjoittamalla tunteistamme, kunnes ne ovat kokonaan haihtuneet.

Kuitenkaan anteeksiantaminen ei tarkoita oikeuden hylkäämistä. Paavi Johannes Paavali antoi anteeksi hänen salamurhaansa yrittäneelle, mutta tekijä pysyi silti vankilassa, ja syystäkin. Kun haluamme muiden ihmisten antavan meille anteeksi, jos olemme totuudellisia, haluamme tehdä kaikkemme, korvataksemme aiheuttamamme vahingon.

Kun Jumala antaa meille anteeksi, hän tekee sen sekä oikeudenmukaisuutensa että rakkautensa vuoksi. Hänen oikeudenmukaisuutensa vaati tuomiota ja todellista kuolemaa ihmisen synnin lunastuksena ja hintana. Hänen rakkautensa maksoi tuon hinnan, kun hän antoi Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kuolemaan ristillä sijastamme syntimme ja vääryytemme rangaistuksena. Tämän takia Jumala voi vapaasti antaa meille anteeksi, ilman että hänen jumalallinen oikeutensa vääristyy.

On tärkeää, että vastaamme Jumalan rakkauteen ja anteeksiantamukseen tunnustamalla syntimme ja vääryytemme, ja hyväksymme hänen ilmaisen anteeksiantamuksensa. Sitten kunnioittaaksemme Jumalan anteeksiantamusta meille, antakaamme toisillemme anteeksi, koska meille on täydellisesti anteeksiannettu.⁴

"Jos emme anna anteeksi", sanoi eräs, "on kuin joisimme myrkkyä ja odottaisimme, että toinen ihminen kuolee!" Anteeksiantamus vapauttaa ja parantaa sen, joka antaa anteeksi. Oletko sinä vapautettu?

2. McCall's, 1983.
3. Ef. 4:15.
4. Kol. 3:12-13.

Takaisin Sivulle Yksi